HALLITUS
Kerhon uuden hallituksen kokoonpanossa on laaja kirjo osaamista ja useampi vuosi rodun parissa. Yhteistä meille kaikille on rakkaus harmaisiin metsästyskavereihin ja halu auttaa rotua menestymään aiempaa paremmin.
Olemme maantieteellisesti tarkoituksellisesti kattava ”otos”, jotta saisimme lisättyä vuoropuhelua kerhomme sisällä ja innostettua aiempaa useammat mukaan aktiiviseen toimintaan.
Hallituksen esittely
Puheenjohtaja: Sini Vedenoja (Piehinki, Pohjois-Pohjanmaa) sini.vedenoja@gmail.com, p. 040 867 4750 www.dragonghost.net
Olen melkein 50-vuotias kanakoiraharrastaja Piehingistä peltojen ja metsien keskeltä. Seisojia minulla on ollut vuodesta 2003, ensimmäinen koirani oli näyttelysuuntainen punainen irlanninsetteri.
Weimarien maailmaan sukelsin 2007 ensimmäisen pitkäkarvaisen myötä. Ellin (Wayfarer's Lady Lady) myötä lupasin itselleni, että tulen vaalimaan rodun käyttö- ja rodunominaisuutta. Suoritin hetimiten metsästäjäkurssin ja liityin paikalliseen metsästysseuraan. Ellistä sukeutuikin mainio metsäkoira ja Suomen Muotovalio.
Kasvatan pienimuotoisesti pitkäkarvaisia weimarinseisojia kennelnimellä Dragonghost. Vaikka koirillani onkin näyttelyistä monenmoista titulööriä, pidän ensiarvoisen tärkeänä, että arvostetaan rodun alkuperää sekä edellä kulkeneita koiriemme kasvattajia. Tästä johtuen kasvattini ja tuontikoirani menevät vain metsästystä aktiivisesti harrastaviin koteihin.
Kotonamme asustaa tällä hetkellä 3 harmaata: Tsekin tuonti "Kätsä" (Catch It Dragonghost Crazy Forever), Hollannikas "Kumu" (Waldgeist Nyyrikk vom Wenzelhorst) ja viimeisin tulokas Norjasta eli Simba. Simban emän isän emä on aiemmin mainitsemani Elli. Osaomistuskoiria löytyy lisäksi :"Aarre" Kurikasta (Aramis vom Naunhofer Forst) ja "Blanka" Helsingistä (Fabulous Joy Sanelle Sirrah).
-Elämä ilman harmaata on teeskentelyä-
Varapuheenjohtana: Meeri Pantti (Kurikka, Etelä-Pohjanmaa)
meeri.pantti@gmail.com p.0400905153
Tarinani weimarinseisojien kanssa alkoi noin 12 vuotta sitten kun halusin itselleni ja perheelleni metsästyskoiran. Aikaisempaa kokemusta oli kertynyt käyttö- ja näyttelylinjaisista irlanninsettereistä, dobermanneista, salukista ja briardista. Kävin katsomassa Vedenojan Sinin luona pitkäkarvaisia weimarinseisojia ja sinetöin tulevaisuuteni tilaamalla pennun vielä suunnittelemattomasta pentueesta.
Meillä asustaa Sinin kanssa yhteisomistajuuskoira Aramis Vom Naunhofer Forst ”Aarre” . Ja mikä koira se onkaan osoittanut olevansa. Lisäksi Aarren tytär Dragonhost Deep In My Heart ”Hertta”.
Perheessämme siis asustelee 2 pitkäkarvaa, joilla metsästellään, käydään kokeissa sekä näyttelyissä. Tuodaan tätä pientä rotua esille missä milloinkin. Pienimuotoinen harrastus on lähtenyt lapasesta jo vuosia sitten. Mottona itselläni onkin ”mikä harrastus se on jos ei siihen kaikki aika ja rahat mene”.
Rahastonhoitaja & Jäsensihteeri: Hanna Juutinen (Haukipudas)
Uuden tulokkaan saavuttua kotiin (PK Slavinja Khaos) pääsemme aloittamaan jälleen kaiken alusta.
Katsotaan kuinka saan koiran tällä kertaa koulutettua ja JOSPA meitä sitten näkisi erilaisissa tapahtumissa yhdessä.
Meillä isäntä metsästää ja itse koulutan sen minkä osaan ...molempia! Mukana metsällä pyörii vielä poikamme, jota metsästysharrastus on alkanut kiinnostamaan tosissaan.
Töissä tämän yleisen Hanna nimen johdosta kaikki kutsuu minua Juutiskaksi, joten silläkin nimellä tunnistan itseni ja usein jopa kuittailen sähköpostiakin tällä allekirjoituksella.
Jäsensihteeri & tiedotusvastaava: Ida Lehtovaara (Punkalaidun)
ida.lehtovaara@gmail.com p.0400 850 584
Olen Ida, alkujaan Ahvenanmaalta kotoisin oleva tuore weimariharrastaja.
Eläinten parissa ja luonnossa olen viihtynyt syntymästäni saakka ja aloitin kouluratsastuksen 4-vuotiaana. Hevoset ja muut harrastukset veivät kaiken aikani pitkälle aikuisikään asti ja kotikoirina pyöri silloin suomenlapinkoiria.
Alkuvuodesta 2024 hankin vihdoin metsästyskortin ja kotipaikkakunnaksi muuttui uuden työn vuoksi Punkalaidun Länsi-Pirkanmaalla. Soitin pitkän harkinnan jälkeen weimarinseisojien rotuyhteyshenkilölle, Salla Mattilalle, kysyäkseni lisää tästä salaperäisestä seisovasta lintukoirasta ja kertoakseni tulevista metsästyssuunnitelmistani. Vaikka olin valmistautunut odottamaan sopivaa yksilöä, ei mennyt kauaakaan, kun sohvallani jo pötkötteli puolitoistavuotias kodinvaihtaja, lyhytkarvainen weimarinseisojanarttu Bella (Ghostmoor’s Silver Storm) Sallan viimeisimmästä pentueesta. Bellasta on kuoriutunut varsinainen vekkuli, enkä parempaa ensimmäistä weimaria olisi voinut toivoa.
Bellan kanssa käydään harvakseltaan näyttelyissä, mutta suurin osa ajasta vietetään metsästyksen parissa—kokeissa, treeneissä ja käytännön metsällä.
Jäsen: Satu Määttänen (Asikkala, Päijät-Häme)
satu.maattis@gmail.com p.0405240726
Weimari tuli taloon 2014, jonka jälkeen elämä on ollut ..."erilaista". Taloon tullut weimari meni lisääntymään näin ollen toinen weimari jäi taloon 2018. Ensimmäisen weimarin Astan kanssa tuli harrastettua niin käyttöä kuin näyttöä ja toisen talon valtaajan Piikan kanssa enemmän käyttöä, mutta on tuo käynyt itsensä esittelemässä rotumääritelmän mukaiseksikin.
Meillä sohvalla makoilun lisäksi koirat on toiminut sorsa, hanhi ja kyyhky poimureina sekä pellolla, metsässä ja tunturissa niin seisovana kuin "ylösajavanakin" linnuille sekä pupuille. Pienpetoonkin on päästy ottamaan tuntumaa mallikelpoisesti.
Talossamme asuu siis rotumääritelmän mukainen monipuolinen weimarinseisoja narttu Piika!
Jäsen: Salla Mattila (Jyväskylä)
ghostmoors@gmail.com p.0443218821
Ensikosketukset metsästykseen ja seisojaharrastukseen sain jo lapsuuden kodissani. Isäni on metsästynyt nuoresta asti, ja hankki ensimmäisen saksanseisojan kolme vuotta ennen syntymääni. Tähän päivään mennessä isälläni on ollut 3 lk saksanseisojaa ja 2 pointteria. Äitini taasen toimi nuoruudessani saksanseisojakerhon apulassihteerinä. Äitini kautta tutustuin Tammelinin Raijaan, joka kertoi minulle usein tarinoita weimarinseisojastaan Zeakesta, jonka toi mukanaan palatessaan jenkeistä Suomeen. Haave omasta Weimarista jäi kummittelemaan mieleeni jo silloin 9vuotiaana.
Ensimmäisen weimarinseisojani Aaveen (Onnen Päivän Eddy Remunpoika) hankin alkuvuodesta 2004, kun olin muuttanut juuri omilleni. Aavetta seurasi vuonna 2008 sijoituskoirani, Tsekin tuonti, Banza (Ghostmoor's Joy Sirius Nova), jolla teetin kaksi pentuetta (2011 ja 2013). Ensimmäisestä pentueestani Grimm (Ghostmoor's Kinda Cool Magic) jäi kotiin ja opetti minulle yhtä jos toista metsästäjänä, kouluttajana ja koiranohjaajana. Grimm oli elämäni koira, jolla olisi ollut vielä paljon annettavaa kokeissa, mutta sen KAER-kokeista saaman AVO1 jälkeen tein kuitenkin tietoisen päätöksen vetää luustovikaisen (D-lonkat ja selän spondyloosi) koirani eläkkeelle.
Koiraharrastukseni aikana minulla on ollut useita sijoitus ja yhteisomistuskoiria, joita en kuitenkaan syystä tai toisesta ole käyttänyt jalostukseen. Mainittakoon näistä Hollannin tuonti Cira (Tamsin By Morvah of The Greynoble) ja Tsekeistä tuomani Hero (Yablonevi Tcvet Akuma With Sirius Nova).
2010 Tsekeistä tuotu Kami, eli Kamikaze z Korunova Dola oli ensimmäinen yhteisomistuksessa oleva pitkäkarvainen. Kamin kultainen luonne olikin osasyy siihen miksi lopulta toin Tsekeistä oman pitkäkarvaiseni. 2019 tuli kotiini Taika (Different Kinda Magic Crazy Forever).
Taikaa seurasi vuonna 2021 pitkäkarvaiset yhteisomistuskoirat: saksalainen Aarre (Aramis vom Naunhofer Forst) ja hollannin tuonti Kumu (Waldgeist Nyyrikk vom Wenzelhorst). Joista molempien omistajuudesta olen luopunut. Nykyään kotonani asuu Taikan lisäksi Taikan lyhytkarvainen tytär, Ghostmoor's Raging Storm eli Sade. Viimeiseksi, lyhytkarvainen ranskantuonti V.I.P. Kikko Edelweims de la Claree eli Kikko on yhteisomistukseessa Maiju Ruohion ja Iina Mannisen kanssa.
Yhdistyspuolella olen ollut pidempään weimarinseisojakerhon hallituksessa mukana ja lisäksi toimin saksanseisojakerhossa weimareiden rotuyhteyshenkilönä.
VaraJäsen: Tiia Salmela (Tervola)
Reilu nelikymppinen Tervolan takamettäläinen täällä hei. Meille weimari tuli alun perin miehen mettäkaveriksi ja minulle muihin harrastuksiin, mutta niinhän siinä kävi, että löysin itseni ensimmäiseltä mahdolliselta metsästäjätutkintokurssilta.
Kuura (Sukansyöjän Material Girl) on sijoitusnarttu, jonka kanssa on tullut kierrettyä näyttelyitä ja muutamia kokeita – valjakkohiihtokisoja ja canicrossia unohtamatta. Miehellä on ollut weimari ennenkin, mutta itselleni tämä oli ihan uusi aluevaltaus, sillä aiemmin olen harrastanut enemmän palveluskoiralajeja. Onneksi täällä pohjoisessa on mahtava weimariporukka, ja yhteistreeneissä on opittu mahdottoman paljon.
Viime vuonna meille muutti kodinvaihtajana vielä Kuuran veli, koska eihän harmaita voi olla vain yhtä…
Toivottavasti saadaan tänne pohjoiseen vielä lisää yhteistreenejä, eri lajien parissa – laittakaa rohkeasti viestiä, niin keksitään jotain porukassa.
Toiminnantarkastaja: Satu Nelimarkka
satu.trombi@gmail.com p.0405220731
Minun kohdallani weimarinseisoja valikoitui metsästyskoira valinnaksi sen mielenkiintoisen luonteen, monipuolisuuden ja vahtiominaisuuden vuoksi. Aiempaa koirakokemusta on mm.vesikoirista ja huskeista, mutta vähälumisten talvien takia valjakkoharrastus hiipui koirien vanhetessa. Metsästys alkoi kiinnostamaan mieheni kautta ja ensin ajattelinkin olevani vain koiranohjaaja mutta pitihän se itsekkin hommata kortti ja hups olin paikallisessa metsästysseurassa.
Greygem Shaula eli " Stella" tuli meille 2018 ja siitä alkoikin tutustuminen weimareiden maailmaan. Täytyyki sanoa, että ikinä ei tälläistä koiraa ole ollut.. Kyllä weimari on ihan omaa luokkaansa. Olemme ensimmäiset vuodet käyneet koulutuksissa ja treeneissä siellä sun täällä ja olen saanut paljon apua ja onnistumisiakin mutta silti tekemistä ja oppimista riittää. Stellan kanssa metsästetään sorsaa, kyyhkyä, fasaania ja ompa muutaman kerran jäljestänyt peuran verijälkeä. Lisäksi entisenä valjakko-ihmisenä, Stella saa talvisin valjaat päällensä ja potkukelkalla mennään ja kovaa!